Ensimmäiset piirisarjapelit

Sää suosi syksyn ensimmäisten sarjapelien katsojia, mutta ei varsinaisesti pelaajia. Kaikki kolme vahvasti vajailla miehistöillä pelattua matsia olivat pojille taatusti kuumia ja raskaita, mutta suurempaa valitusta tästä ei ainakaan kentän laidalle kantautunut. Päinvastoin, ilmeet olivat pääsääntöisesti iloisia ja futiksesta näköjään nautittiin.

Ensimmäistä, Ranskan peliä en ehtinyt katsomaan, mutta tuloksesta (1-4) päätellen PoHU jaksoi hellettä tällä kertaa paremmin. Heti perään pelattu Saksan peli oli tasainen ja jännittävä vääntö. Vastustaja PPV Blue ei ollut mitenkään huono, vaan pelasi hyvin jalkapallon näköistä peliä. Ottelun alkuosa oli selvän näköisesti Gnisun hallussa, mutta ihan selkeitä maalipaikkoja ei oikein pystytty luomaan. Tilanne meni jännäksi kun omaan päähän syntyi kaksi takaiskumaalia pienten puolustussekaannusten jälkeen.

Toisella jaksolla oman hyökkäyspelin terävyyttä saatiin pienillä pelipaikkamuutoiksilla lisättyä ja tuloksiakin syntyi. Gnisu tasoitti pelin kahdella nopealla maalilla ja meni pian johtoonkin. PPV tuli vielä tasoihin hyväpotkuisen vastustajan kaukovedon yllätettyä Tonin, mutta onneksi meillä riitti keskittymiskykyä ja yritystä vielä voittomaaliin. Ansaittu ja iloinen 4-3 kotivoitto avausottelusta siis.

Joukkueessa pelasivat : Alec, Antti R., Henri, Kalle, Nikolai, Tommi, Toni, Akseli ja Mikael (eirityiskiitos kentän laidalta poisjääntejä paikkaamaan löytyneelle Tommille). Maalit tällä kertaa viimeistelivät: Alec, Antti R., Kalle ja Mikael.

Englanti aloitti sarjansa tiistaina Tapulissa Atlantiksen vieraana. Joukkueen kokoaminen oli taas todella takkuista ja alkuverryttelyn alkaessa paikalla oli seitsemän peluria (onneksi Veikko ja Akselikin sitten kyllä löysivät paikalle ennen pelin alkua). Lisäksi paikalle ei Miksun ja minun melkoisista rekrytointiponnisteluista (soitin mm. ysiseiskojen valmentajalle) saatu yhtään varsinaista maalivahtia. Esimerkillistä joukkuenhenkeä maalille uhrautuessaan osoittivat pelissä sitten Chom ja Mikael.

Atlantis on minusta aina ollut jotenkin mukava vastustaja (enkä sano tätä pelkästään viimeaikaisten meille voitollisten tulosten takia). Joukkueessa tuntuu olevan jotenkin mukava, rauhallinen ja määrätietoinen tekemisen henki. Ylivoimaisia yksilöitä ei juuri näy mutta joukkue tuntuu pyrkivän pelaamaan suunnitelmallisesti ja järkevästi.

Tiistainkin peli oli jännittävää ja miellyttävää katseltavaa, tulos pysyi tasaisena eikä kumpikaan tehnyt kovin räikeitä virheitä. Taitaa olla osittain hiekkakenttään tottumattomuuden vaikutusta, että kaksinkamppailuissa me olimme tällä kertaa jotenkin altavastaajina (samaa näkyi minusta muissakin viikon peleissä). Pallon ottaessa korkeita pomppuja Gnisulaiset jäivät usein ikäänkuin viereen katselemaan että mitähän seuraavaksi tapahtuu, kun vastustaja jo ehti iskeä.

Kokonaisuudessaan pelin hallinta oli kyllä (sinikeltaisin lasein) meillä, ja varsinkin maalipaikkoja selvästi enemmän. Mikaelin 1-0 johtomaali aika alkuvaiheessa oli tyypillinen sijoitus boxin sisältä, ja Joonaksen ratkaiseva 2-0 yhtä tyypillinen painava veto takayläkulmaan paristakymmenestä metristä, sivurajan luota. Tulos ja peli ilahduttivat selvästi poikia ja paikalla olleita vanhempia.

Joukkueessa pelasivat tällä kertaa: Akseli, Artturi, Chom, Eeli, Emil, Heikki, Joonas, Mikael ja Veikko.