... monenlaista. Tätä on tullut nyt polvi jäissä mietittyä, kun ysikutosten piirisarjamatsien pistesaldo on mitä on. Taas on esimerkiksi käynyt selväksi, että jalkapallo ei ole ensisijaisesti taitotemppulaji, vaan fyysistä urheilua. Selvästi enemmän ja nopeammin liikkuva joukkue voittaa, oli pomputteluennätysten suhde mikä tahansa. Pallotaidon suurin merkitys on siinä, että siitä on kovasti apua pelin tempon kasvattamisessa. Ja tietysti tasaiset pelit monesti ratkeavat yksittäisillä taidonnäytteillä.Sinisten tämän viikon 2-6 -tappiota KäPa -97:lle oli mielenkiintoista katsella sikäli, että ikäluokkansa Suomen huippuihin kuuluvien mustavalkoisten pelitapa näytti perustuvan aktiiviseen prässiin, nopeaan pallon liikkeeseen ja hyökkäyksiin laitojen kautta. Taitotaso oli sen verran omaamme edellä, ettemme oikein pysyneet vauhdissa mukana. Mutta minusta peli osoitti senkin, että periaatteessa olisimme voineet pärjätä omalla kurinalaiseen puolustukseen ja nopeisiin vastahyökkäyksiin perustuvalla systeemillämme. Ajoittain puolustus tosiaan toimi ja hyökkäyspäähän syntyi yksiykkösiä ja kaksikakkosia joista maalinteko olisi mahdollista (ja kerran onnistuikin).
Tästä seuraa varsinainen pointtini: jotta tuollaisissa oman tason vähän ylittävissä matseissa joskus pärjättäisiin, niitä täytynee ensin hävitä riittävästi. Riittävästi, jotta pojat huomaavat, että tason noustessa tuloksia ei tule ilmaiseksi puolivaloilla. Voittaakseen sitä täytyy tosiaan haluta ja olla valmis tarvittavaan hikiseen ja rasittavaan fyysiseen työhön, joka lisäksi vaatii jatkuvaa henkistä valppautta ja kurinalaisuutta.
Eipä ole helppoa.
Toinen puoli asiasta on, että pahimmillaan häviämisestä oppii... häviämistä. Vain harvojen motivaatio kestää kovin pitkään jatkuvia isoja tappioita. Mieli alkaa helposti suojella itseään toistuvilta takaiskuilta lakkaamalla välittämästä, ja silloin on menetetty paljon. Aina välillä olisi hyvä päästä kokemaan se fiilis, jota varten tuloksesta loppujen lopuksi pelataan. Tämän kun vielä osaisi jotenkin toteuttaa käytännössä!
Huomaan, että tänne on tullut viime aikoina kirjoiteltua harvakseltaan. Se saattaa johtua siitä, ettei minulla nykyään oikein ole joukkueen puolesta sanottavaa, sen verran sivussa olen peluuttamisista ja muista pelillisistä mietinnöistä ollut. Mutta ajattelin kuitenkin jatkaa omien satunnaisajatusteni purkamista tänne, ihan vaan kirjoittamisen ilosta. Alaotsikon muutos johtuu tästä.
