Gnistanin viime torstaina Fair Paylla kaikin juhlallisuuksin järjestämä alle 15-vuotiaiden Ruotsi-maaottelu oli mukava kokemus. Pallopoikiemme lisäksi mukana hommissa olivat Päivi, Antti, Jaakko ja Björkka joka lievästä loukkaantuneisuudesta huolimatta suostui paarimieheksi (ilmeisesti p-kirjaimen väärin kuultuaan).
Pelin ainakin ajoittain kova vauhti ja parhaiden taitotaso olivat minulle vähän yllätyksiä. Tässä vaiheessa (14-15 vuotiaat) ei maajoukkuetasolla tosiaankaan oikein enää ole kyse pelkästä harrastuksesta, vaikka läheskään kaikki nyt kentällä olleet eivät toki välttämättä varsinaista ammattilaisuraa teekään. Suomen kahden ensimmäisen maalintekijän, Nikolai Alhon ja Kevin Mombilon nimet kannattaa kuitenkin laittaa jo nyt muistiin.
Pallopoikaehdokkaita oli kentällä paikalla alusta asti 13. Palloliiton edustajan ilmoitettua tarvittavaksi määräksi tasan kymmenen, epäkiitolliseksi tehtäväkseni jäi jättää kolme varta vasten paikalle ajoissa ilmaantunutta, motivoitunutta kandidaattia tällä kertaa ilman töitä. Valintaan ei tällaisessa tilanteessa oikein tarjoudu muita kriteereitä kuin sattuma, ja niinpä jaoin pallopoikapaidat kymmenelle ensimmäiselle rivissä istuneista pojista. Tämä tietenkin harmitti valitsematta jääneitä, mutta en vieläkään keksi, miten muuten tuon tilanteen olisi voinut hoitaa. Toivottavasti mahdollisuus katsella hienoa matsia hyviltä paikoilta katsomosta lohdutti vähän. Lupaan yrittää ottaa tämänkertaiset huonotuuriset huomioon seuraavassa vähänkään vastaavassa tilanteessa.
Piirisarja on nyt sitten kaikkien 96-joukkueidemme osalta paketissa. Ranskan viimeinen peli oli tasainen ja pomppuiselle Johanneksen kentälle tyypillisen hankala vääntö HIFK socceria (miksihän niiden nimi on amerikaksi?) vastaan. Omaan päähän syntyi pari helppoa maalia sillä aikaa kun ihmettelimme niitä pomppuja. Onneksi poikien pelihuumori kuitenkin riitti kahteen tasoitukseen (Panun hieno syöttö Ilmarille boksiin, Immun veivaus ohi maalivahdin ja viimeistely; Panun korkea kaari yläriman alle puolesta kentästä). Pelin viimeinen neljännes käytiin lisäksi täysin vastustajan kenttäpuoliskolla, mutta voittoa ei tällä kertaa ihan pystytty rypistämään.
Saksan viimeinen ottelu (jota en taaskaan ehtinyt näkemään) oli kuulemma tiukka puolustustaistelu (vastassa yksi lohkon selkeistä kärkijoukkueista), joka päättyi onnellisesti 1-0 -voittoon. Maalin edessä tarkkana oli tällä kaudella toistamiseen Juuso.
Englanti lopetti kautensa vasta kuluneella viikolla HJK Laajasalon vieraana Herttoniemessä. Sää oli vielä onneksi (kentän vedenimemiskyvyn tietäen) aurinkoinen ja lämmin ja poikien pelisuoritus oikeinkin kelvollinen. Alun takaiskusta huolimatta taitotasomme riitti pelin hallintaan suurimman osan ajasta. Chomin kaksi viimeistelyä läheltä, Miksun ohjaus pitkästä keskityspallosta ja Ilmarin hieno soolomaali riittivät takaamaan hyvät fiilikset päättyneestä kaudesta.
Kuulin tänään Eskolta, että uusi vastuuvalmentajamme on nyt varmistunut. Keskusteluja käytiin ilmeisesti välillä useammankin kandidaatin kanssa, mutta lopputulos oli varmasti joukkueen kannalta mahdollisimman hyvä. Tervetuloa, Sipi.
perjantai 28. syyskuuta 2007
tiistai 25. syyskuuta 2007
jalkkis.net
Kuten aikaisemmin kerroin, sovimme elokuun valmentajapalaverissa pyrkimyksestä helpottaa ja suoraviivaistaa joukkueen viestintää. Tämän pyrkimyksen hengessä alamme nyt koekäyttää jalkkis.net-palvelua. Se on Gnistanin (P98) piirissä toteutettu nettipalvelu, jonka lähtökohtana ovat olleet varsin omiemme kaltaiset tarpeet. Siksi se vaikuttaa minusta lupaavalta.
Palvelu keskittää joukkueen tiedotustoiminnan tuon linkin takaa löytyvälle joukkuesivustolle. Tämän tarkoitus käytännössä selviää parhaiten palveluun käytännössä tutustumalla. Kerrottakoon kuitenkin, että palvelun avulla voidaan julkaista tiedotteita, ylläpitää joukkueen nimi- ja yhteystietoja, ylläpitää ja julkaista tapahtumatietoja, nimetä joukkueita sekä tehdä poissaoloista ilmoittaminen pelaajille/vanhemmille mahdollisimman helpoksi. Myöhemmin myös lisenssejä ja maksuja voidaan hallita tuolta käsin.
Homma etenee nyt niin, että olen jo lisännyt palveluun perustiedot joukkueen pelaajista ja yhdestä vanhemmasta. Seuraavaksi lähetän tälle vanhemmalle meilitse rekisteröitymistunnuksen, jonka avulla voi luoda itselleen käyttäjätunnuksen (rohkeasti vain sivulle www.jalkkis.net, opastus siellä on varsin selkeää). Käyttäjätunnuksella pääsee sitten katselemaan, miltä systeemi näyttää. Sisältöä on toistaiseksi melko vähän, koska talvikauden suunnittelu on vielä meneillään; lisään tulevat harjoitukset yms. systeemiin kohtsillään.
Perheen muita jäseniä (käytännössä varmaan toinen vanhempi/huoltaja) sekä yhteystietoja voi kukin käydä helposti lisäämässä itse (ehkä minäkin voin niitä jossain vaiheessa ajan salliessa sinne lisäillä). Myös muuttuneen sähköpostiosoitteen voi käydä milloin tahansa itse muuttamassa.
Palvelu on siis toistaiseksi koekäytössä eikä minustakaan vielä ihan loppuun asti hiottu. Tunnemme siis kuitenkin tekijät hyvin, joten parannuksien ja korjausten ehdottelu on varsinkin tässä vaiheessa helppoa. Tarkoitus on tehdä palvelusta kaupallinen, mikä tarkoittaa sitä, että meidän on joukkueena jossain vaiheessa päätettävä, haluammeko jatkaa sen käyttämistä sen jälkeen kun se alkaa maksaa; ennakkotietojen mukaan hinta tulee kyllä olemaan varsin edullinen. Keskustelua on kuulemma käyty myös laajemmasta käyttöönotosta Gnistanin puitteissa.
Ei kun kokeilemaan.
Palvelu keskittää joukkueen tiedotustoiminnan tuon linkin takaa löytyvälle joukkuesivustolle. Tämän tarkoitus käytännössä selviää parhaiten palveluun käytännössä tutustumalla. Kerrottakoon kuitenkin, että palvelun avulla voidaan julkaista tiedotteita, ylläpitää joukkueen nimi- ja yhteystietoja, ylläpitää ja julkaista tapahtumatietoja, nimetä joukkueita sekä tehdä poissaoloista ilmoittaminen pelaajille/vanhemmille mahdollisimman helpoksi. Myöhemmin myös lisenssejä ja maksuja voidaan hallita tuolta käsin.
Homma etenee nyt niin, että olen jo lisännyt palveluun perustiedot joukkueen pelaajista ja yhdestä vanhemmasta. Seuraavaksi lähetän tälle vanhemmalle meilitse rekisteröitymistunnuksen, jonka avulla voi luoda itselleen käyttäjätunnuksen (rohkeasti vain sivulle www.jalkkis.net, opastus siellä on varsin selkeää). Käyttäjätunnuksella pääsee sitten katselemaan, miltä systeemi näyttää. Sisältöä on toistaiseksi melko vähän, koska talvikauden suunnittelu on vielä meneillään; lisään tulevat harjoitukset yms. systeemiin kohtsillään.
Perheen muita jäseniä (käytännössä varmaan toinen vanhempi/huoltaja) sekä yhteystietoja voi kukin käydä helposti lisäämässä itse (ehkä minäkin voin niitä jossain vaiheessa ajan salliessa sinne lisäillä). Myös muuttuneen sähköpostiosoitteen voi käydä milloin tahansa itse muuttamassa.
Palvelu on siis toistaiseksi koekäytössä eikä minustakaan vielä ihan loppuun asti hiottu. Tunnemme siis kuitenkin tekijät hyvin, joten parannuksien ja korjausten ehdottelu on varsinkin tässä vaiheessa helppoa. Tarkoitus on tehdä palvelusta kaupallinen, mikä tarkoittaa sitä, että meidän on joukkueena jossain vaiheessa päätettävä, haluammeko jatkaa sen käyttämistä sen jälkeen kun se alkaa maksaa; ennakkotietojen mukaan hinta tulee kyllä olemaan varsin edullinen. Keskustelua on kuulemma käyty myös laajemmasta käyttöönotosta Gnistanin puitteissa.
Ei kun kokeilemaan.
perjantai 21. syyskuuta 2007
Kilpailullisuudesta lisää
Ajattelin ensin kommentoida, mutta tekstistä tuli niin pitkä että päädyin bloggaamaan.
Kommenttina kuitenkin että se toinenkaan lukija, vai olenko kolmas, ei karannut.
Kun käytössä on rajalliset resurssit, pitää erikoistua joihinkin osa-alueisiin. Meidän joukkueessamme se voisi tarkoittaa taitavuuden korostamista ja tietenkin sitä, että tarjotaan pojille mahdollisuus kuulua futisjengiin. Nämä ovat muuten Gnisunkin periaatteet eli kasvattaa yksilöitä ja tarjota mahdollisuus urheiluharrastukseen.
Tehtäväorientoituneille pojille ensin mainittu saattaa olla riittävästi. Kilpailuorientoituneet vertaavat itseään muihin ja haluavat myös voittaa. Usein samoilla pojilla nämä kaksi suuntausta esiintyvät yhdessä, joten koko paletti: taito, voitto ja yhteisöllisyys pitää ottaa huomioon.
Ohessa pari linkkiä tiivistelmiin, joissa mm. tätä aihetta on pintapuolisesti sivuttu:
http://www.palloliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/12612/file/Fairplay-tutkimuksestapowerpointesitys.ppt
http://www.palloliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/12634/file/NuVKjavastuullisuus.pdf
Muutama poiminta:
"Jokaisen ottelun voittaminen erittäin tärkeää yllättävän monelle"
"erotuomarin harhaan johtaminen yllättävän yleistä: 80% joskus"
Harri Korpilaakson tutkielman siteeraus:"Korpilaakson käyttämän tavoiteorientaatiomallin mukaan suoritusmotivaatio voidaan jakaa tehtäväorientaatioon jakilpailuorientaatioon. Sisäisesti motivoitunut nuori on tehtäväorientoitunut, eli pitkäjänteinen, haasteita ottava jatyytyväinen, jos oma suoritus on aiempaa parempi ulkoisesta lopputuloksesta huolimatta. Hän näkee virheetoppimiskokemuksina.Kilpailuorientoituneella nuorella puolestaan kyvykkyyden kokeminen määräytyy peilaamalla itseä muihin, eli hänkeskittyy lähinnä kilpailulliseen lopputulokseen. Jos hänellä on alhainen koettu pätevyys, hän saattaa valita itselleenliian helppoja tai liian vaikeita tehtäviä onnistuakseen varmasti tai löytääkseen varman selityksen epäonnistumiselleen.”Nämä orientaatiot eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne voivat esiintyä nuorella yhtä aikaa tilanteesta riippuen”.Tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto vaikuttaa myönteisesti moniin motivaation kannalta merkittäviin seikkoihin,kuten viihtyvyyteen, toimintaan sitoutumiseen jne., kun puhdas kilpailuorientoituneisuus laskee näitä. Molempienyhdistelmä toisaalta on OK."
Näiden asioiden huomioonottaminen valmennuksessa on sitten toinen asia, missä on kyllä valtavasti parantamista, kun sitä NuVK:ia ei ole tullut käytyä ;-)
Esko
Kommenttina kuitenkin että se toinenkaan lukija, vai olenko kolmas, ei karannut.
Kun käytössä on rajalliset resurssit, pitää erikoistua joihinkin osa-alueisiin. Meidän joukkueessamme se voisi tarkoittaa taitavuuden korostamista ja tietenkin sitä, että tarjotaan pojille mahdollisuus kuulua futisjengiin. Nämä ovat muuten Gnisunkin periaatteet eli kasvattaa yksilöitä ja tarjota mahdollisuus urheiluharrastukseen.
Tehtäväorientoituneille pojille ensin mainittu saattaa olla riittävästi. Kilpailuorientoituneet vertaavat itseään muihin ja haluavat myös voittaa. Usein samoilla pojilla nämä kaksi suuntausta esiintyvät yhdessä, joten koko paletti: taito, voitto ja yhteisöllisyys pitää ottaa huomioon.
Ohessa pari linkkiä tiivistelmiin, joissa mm. tätä aihetta on pintapuolisesti sivuttu:
http://www.palloliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/12612/file/Fairplay-tutkimuksestapowerpointesitys.ppt
http://www.palloliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/12634/file/NuVKjavastuullisuus.pdf
Muutama poiminta:
"Jokaisen ottelun voittaminen erittäin tärkeää yllättävän monelle"
"erotuomarin harhaan johtaminen yllättävän yleistä: 80% joskus"
Kirjoittajan kommentti: tutkijan yllättyminen yllätti, ei niinkään itse tulos. Pelin henki opitaan heti. Hyvässä ja pahassa.
Harri Korpilaakson tutkielman siteeraus:"Korpilaakson käyttämän tavoiteorientaatiomallin mukaan suoritusmotivaatio voidaan jakaa tehtäväorientaatioon jakilpailuorientaatioon. Sisäisesti motivoitunut nuori on tehtäväorientoitunut, eli pitkäjänteinen, haasteita ottava jatyytyväinen, jos oma suoritus on aiempaa parempi ulkoisesta lopputuloksesta huolimatta. Hän näkee virheetoppimiskokemuksina.Kilpailuorientoituneella nuorella puolestaan kyvykkyyden kokeminen määräytyy peilaamalla itseä muihin, eli hänkeskittyy lähinnä kilpailulliseen lopputulokseen. Jos hänellä on alhainen koettu pätevyys, hän saattaa valita itselleenliian helppoja tai liian vaikeita tehtäviä onnistuakseen varmasti tai löytääkseen varman selityksen epäonnistumiselleen.”Nämä orientaatiot eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne voivat esiintyä nuorella yhtä aikaa tilanteesta riippuen”.Tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto vaikuttaa myönteisesti moniin motivaation kannalta merkittäviin seikkoihin,kuten viihtyvyyteen, toimintaan sitoutumiseen jne., kun puhdas kilpailuorientoituneisuus laskee näitä. Molempienyhdistelmä toisaalta on OK."
Näiden asioiden huomioonottaminen valmennuksessa on sitten toinen asia, missä on kyllä valtavasti parantamista, kun sitä NuVK:ia ei ole tullut käytyä ;-)
Esko
keskiviikko 19. syyskuuta 2007
Niitä näitä kilpailemisesta
Meidän perheessä on aikuisten kesken keskusteltu kilpailemisesta. Minulle (eri ikäisten juniorien futistouhuja jonkin verran seuranneena) tuli jossain vaiheessa mieleen, että yksilön arjen tasolla kilpailu esimerkiksi globaalissa kulutuselektroniikkabisneksessä ei ole lähellekään niin kovaa kuin vähän toisella kymmenellä olevien jalkapalloilijoiden harrastuksen piirissä.
Tämä saattaa vaatia vähän selittämistä.
Ajatelkaa tilannetta, jossa onnistuminen toimistolla mitattaisiin numeroilla kommenttien kera pari kertaa viikossa: "Maanantaina voitettiin ruotsalaiset tiukassa väännössä 2-1, mutta torstaina tuli Kalifornian pojilta turpaan rumasti 6-0. Ensi viikoksi täytyy keksiä jotain ihan uutta! Pulkkinen, olit tänään ihan pimennossa ja sähköpostien viimeistelyssä on tosi paljon toivomista. Ei tänne kannata tulla jos ei ota hommaa tosissaan. Kokoonpano aamun palaveriin on tällä kertaa..." Ja työporukka olisi jaettu tasoryhmiin, jotta "pitemmälle ehtineet" saisivat omassa kerroksessaan rauhassa keskittyä vähän haasteellisempiin hommiin.
Totta kai kilpailu bisneksessä on kovaa ja sitä mitataan numeroilla eikä näitä asioita voi muutenkaan suoraan verrata, mutta pointtini on se, että edes nykyajan periaatteessa hyperkilpaillussa työelämässä suurinta osaa meistä ei päivittäin aseteta alttiiksi absoluuttiselle mittaukselle. Yksi huono iltapäivä ei johda penkkikomennukseen eikä henkilöstön "tasoeroista" ole tapana keskustella kovin avoimesti.
Tällaista nyt siis kuitenkin kokevat vapaa-ajan harrastuksenaan jalkapalloilevat varhaisteinit, erityisesti ns. tasokkaampiin joukkueisiin hakeutuvat kunnianhimoisimmat. Lisäksi menestyvimmissä joukkueissa karsinta on käytännössä jatkuvaa, joten voi käydä niin, että 11-vuotiaana ikäluokkansa lahjakkaimpien joukkoon valikoitunut, kaiken intonsa ja vapaa-aikansa treenaamiseen suuntaava futari todetaankin 14-vuotiaana porukkaan enää kelpaamaamattomaksi. Tällainen johtanee helposti motivaation kadottamiseen ja kenties lopettamiseen (pahimmassa tapauksessa kaveri alkaa vielä harrastaa pesäpalloa).
Huomattakoon, että en missään mielessä vastusta kilpailua taloudessa tai urheilussa, päinvastoin. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että kun käytössä on vain Suomen (tai Oulunkylä-Pakilan) resurssit eikä luonnollinen monimuotoisuus muutenkaan ole yhteisöjemme suurin vahvuus, kilpailun ja karsinnan mekanismit saattavat ylikorostettuina johtaa juuri siihen tasapäistämiseen jota välttämään ne on luotu.
Tästä on nykyään puhetta työelämässä. Kovassa kilpailussa menestyminen edellyttää luovuutta, tämä puolestaan monimuotoisuutta, persoonallisuutta ja yksilöllisten vahvuuksien löytämistä jotka systemaattinen, lyhyen tähtäimen tuloksiin perustuva karsinta taas helposti hukkaa. Tämä ei aiheuta ongelmaa suurissa yhteiskunnissa joissa lahjakkuuksia riittää joka ovelle jonoksi asti. Mutta arvelen että suomifutiksella voisi tässä asiassa olla oppimista: kansainvälisen tason hyökkääjät ja luovat taiturit tulevat lasketuksi yhden käden sormilla (ja monen tausta on ulkomailla).
Ruohonjuuritason haasteena olisi siis luoda futisjunnuille ympäristö, jossa tavoitteelliseen toimintaan yhdistyisi mahdollisuuksia oman tien kulkemiseen ja hitaaseen kypsymiseen. Tähän en äkkiseltään keksi muuta vastausta kuin sen, että valmentajilla pitäisi jollain keinolla olla aikaa ymmärtää nuoria pelaajia yksilöinä: mikä on itse kunkin lahjakkuuden laji, missä tahdissa fyysinen ja henkinen kasvu tapahtuu, mikä on motivaatio ja tavoitteellisuuden taso?
Täytyy toivoa, että tämäntyyppinen jaarittelu ei karkota säännöllisiä lukijoitani (kumpaakaan)! Jatkossa lisää viimeisistä piirisarjapeleistä, syksyn suunnitelmista ja valmennuskuvioista.
Tämä saattaa vaatia vähän selittämistä.
Ajatelkaa tilannetta, jossa onnistuminen toimistolla mitattaisiin numeroilla kommenttien kera pari kertaa viikossa: "Maanantaina voitettiin ruotsalaiset tiukassa väännössä 2-1, mutta torstaina tuli Kalifornian pojilta turpaan rumasti 6-0. Ensi viikoksi täytyy keksiä jotain ihan uutta! Pulkkinen, olit tänään ihan pimennossa ja sähköpostien viimeistelyssä on tosi paljon toivomista. Ei tänne kannata tulla jos ei ota hommaa tosissaan. Kokoonpano aamun palaveriin on tällä kertaa..." Ja työporukka olisi jaettu tasoryhmiin, jotta "pitemmälle ehtineet" saisivat omassa kerroksessaan rauhassa keskittyä vähän haasteellisempiin hommiin.
Totta kai kilpailu bisneksessä on kovaa ja sitä mitataan numeroilla eikä näitä asioita voi muutenkaan suoraan verrata, mutta pointtini on se, että edes nykyajan periaatteessa hyperkilpaillussa työelämässä suurinta osaa meistä ei päivittäin aseteta alttiiksi absoluuttiselle mittaukselle. Yksi huono iltapäivä ei johda penkkikomennukseen eikä henkilöstön "tasoeroista" ole tapana keskustella kovin avoimesti.
Tällaista nyt siis kuitenkin kokevat vapaa-ajan harrastuksenaan jalkapalloilevat varhaisteinit, erityisesti ns. tasokkaampiin joukkueisiin hakeutuvat kunnianhimoisimmat. Lisäksi menestyvimmissä joukkueissa karsinta on käytännössä jatkuvaa, joten voi käydä niin, että 11-vuotiaana ikäluokkansa lahjakkaimpien joukkoon valikoitunut, kaiken intonsa ja vapaa-aikansa treenaamiseen suuntaava futari todetaankin 14-vuotiaana porukkaan enää kelpaamaamattomaksi. Tällainen johtanee helposti motivaation kadottamiseen ja kenties lopettamiseen (pahimmassa tapauksessa kaveri alkaa vielä harrastaa pesäpalloa).
Huomattakoon, että en missään mielessä vastusta kilpailua taloudessa tai urheilussa, päinvastoin. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että kun käytössä on vain Suomen (tai Oulunkylä-Pakilan) resurssit eikä luonnollinen monimuotoisuus muutenkaan ole yhteisöjemme suurin vahvuus, kilpailun ja karsinnan mekanismit saattavat ylikorostettuina johtaa juuri siihen tasapäistämiseen jota välttämään ne on luotu.
Tästä on nykyään puhetta työelämässä. Kovassa kilpailussa menestyminen edellyttää luovuutta, tämä puolestaan monimuotoisuutta, persoonallisuutta ja yksilöllisten vahvuuksien löytämistä jotka systemaattinen, lyhyen tähtäimen tuloksiin perustuva karsinta taas helposti hukkaa. Tämä ei aiheuta ongelmaa suurissa yhteiskunnissa joissa lahjakkuuksia riittää joka ovelle jonoksi asti. Mutta arvelen että suomifutiksella voisi tässä asiassa olla oppimista: kansainvälisen tason hyökkääjät ja luovat taiturit tulevat lasketuksi yhden käden sormilla (ja monen tausta on ulkomailla).
Ruohonjuuritason haasteena olisi siis luoda futisjunnuille ympäristö, jossa tavoitteelliseen toimintaan yhdistyisi mahdollisuuksia oman tien kulkemiseen ja hitaaseen kypsymiseen. Tähän en äkkiseltään keksi muuta vastausta kuin sen, että valmentajilla pitäisi jollain keinolla olla aikaa ymmärtää nuoria pelaajia yksilöinä: mikä on itse kunkin lahjakkuuden laji, missä tahdissa fyysinen ja henkinen kasvu tapahtuu, mikä on motivaatio ja tavoitteellisuuden taso?
Täytyy toivoa, että tämäntyyppinen jaarittelu ei karkota säännöllisiä lukijoitani (kumpaakaan)! Jatkossa lisää viimeisistä piirisarjapeleistä, syksyn suunnitelmista ja valmennuskuvioista.
maanantai 10. syyskuuta 2007
Työkiireitä ja kovia vastuksia
Otsikon syillä on ollut vaikutusta viimeaikaiseen kirjoittelutahtiin. Edellisellä niin, että futisaikaa on jäänyt vain treenenihin ja Englannin matseihin, jälkimmäisellä sikäli, että piirisarjassa Englanti on alkukierrosten voitonhuuman jälkeen kärsinyt pari tappiota vahvoille joukkueille. Tämä on ymmärrettävästi madaltanut blogaajan sykettä, mikä ei välttämättä ole paha asia.
Kauden ensimmäinen sarjatappio tuli vähän harmittavasti PoHUa vastaan harmaana iltana Lassilassa. Edellisen päivän NJS-turnaus painoi selvästi poikien jaloissa, ja vaikka peliä hallittiin, viimeistely muutamista todella hyvistä maalipaikoista ei tällä kertaa onnistunut. Kuten näissä usein käy, homma päättyi vielä tappioon vastustajan saatua vaarattomasta tilanteesta pienen lipsahduksen (näitä sattuu kaikille!) seurauksena rankkarin. Sateisen päivän kruunasi vielä Tonin verinen loukkaantuminen nenään (ei onneksi pahempia seurauksia).
PK-35 Real oli sitten seuraavassa pelissä kyllä selvästi meitä edellä (1-5). Tämä Hesacupissakin mukavasti menestyneen Realin osa pärjäisi minusta tämän suorituksen perusteella ykköslohkossakin (ihmettelen, jos eivät sinne siirry).
PK-matsissa (ja viime viikonlopun Geparditurnauksessa, siitä lisää myöhemmin) kypsyttelin ajatusta tällaisten pelien hyödyllisyydestä. Oman joukkueen eteenpäinmenon kannalta taitaa olla melko välttämätöntä pelata säännöllisesti myös selvästi kovempia joukkueita vastaan. Näissä matseissa nimittäin hahmottuu sekä pelaajille että valmentajille konkreettisesti se, missä meillä on eniten opittavaa. Voittaminen on kivaa, mutta pitkään jatkuessaan jotenkin steriiliä.
Voittojen ja tappioiden vuorottelu konkretisoi hienosti myös tämän kaiken suhteellisuuden. Kaikille (ainakin meille suomalaisille) löytyy aina jostain jyrä alle jäätäväksi. Erona on vain se, että kun me haemme kunnolla neniin Pukinmäestä, HJK joutuu sitä varten käymään vaikkapa Ruotsissa tai Keski-Euroopassa.
Viime viikonlopun Geparditurnauksen loppupalaverissa Jone kertoi osalle pojista tämän olleen toistaiseksi viimeinen hänen meidän kanssamme läpi viemä turnaus. Siltä varalta, että tämä herättää kotona kysymyksiä: talven vastuuvalmentajatilanne ja siihen liittyvät, Sipi Ulvaksen vetämät neuvottelut ovat siis edelleen auki. Nyt näyttää siltä, että Jone ei ainakaan tässä roolissa joukkuetta vetäisi. Käsittääkseni muitakin kandidaatteja tehtävään on. Tähän asiaan palaamme heti kun tilanne selkenee.
Joukkueen nettihanke etenee niin, että otamme lähiaikoina kokeilukäyttöön Gnistanin piirissä kehitetyn jalkkis.net-palvelun. Tästäkin tarkemmin lisää lähiaikoina. Kannattaa pysyä kanavalla. (Ja kommentoikaa nyt ihmeessä. Vai täytyykö järjestää kunnon provokaatio?)
Kauden ensimmäinen sarjatappio tuli vähän harmittavasti PoHUa vastaan harmaana iltana Lassilassa. Edellisen päivän NJS-turnaus painoi selvästi poikien jaloissa, ja vaikka peliä hallittiin, viimeistely muutamista todella hyvistä maalipaikoista ei tällä kertaa onnistunut. Kuten näissä usein käy, homma päättyi vielä tappioon vastustajan saatua vaarattomasta tilanteesta pienen lipsahduksen (näitä sattuu kaikille!) seurauksena rankkarin. Sateisen päivän kruunasi vielä Tonin verinen loukkaantuminen nenään (ei onneksi pahempia seurauksia).
PK-35 Real oli sitten seuraavassa pelissä kyllä selvästi meitä edellä (1-5). Tämä Hesacupissakin mukavasti menestyneen Realin osa pärjäisi minusta tämän suorituksen perusteella ykköslohkossakin (ihmettelen, jos eivät sinne siirry).
PK-matsissa (ja viime viikonlopun Geparditurnauksessa, siitä lisää myöhemmin) kypsyttelin ajatusta tällaisten pelien hyödyllisyydestä. Oman joukkueen eteenpäinmenon kannalta taitaa olla melko välttämätöntä pelata säännöllisesti myös selvästi kovempia joukkueita vastaan. Näissä matseissa nimittäin hahmottuu sekä pelaajille että valmentajille konkreettisesti se, missä meillä on eniten opittavaa. Voittaminen on kivaa, mutta pitkään jatkuessaan jotenkin steriiliä.
Voittojen ja tappioiden vuorottelu konkretisoi hienosti myös tämän kaiken suhteellisuuden. Kaikille (ainakin meille suomalaisille) löytyy aina jostain jyrä alle jäätäväksi. Erona on vain se, että kun me haemme kunnolla neniin Pukinmäestä, HJK joutuu sitä varten käymään vaikkapa Ruotsissa tai Keski-Euroopassa.
Viime viikonlopun Geparditurnauksen loppupalaverissa Jone kertoi osalle pojista tämän olleen toistaiseksi viimeinen hänen meidän kanssamme läpi viemä turnaus. Siltä varalta, että tämä herättää kotona kysymyksiä: talven vastuuvalmentajatilanne ja siihen liittyvät, Sipi Ulvaksen vetämät neuvottelut ovat siis edelleen auki. Nyt näyttää siltä, että Jone ei ainakaan tässä roolissa joukkuetta vetäisi. Käsittääkseni muitakin kandidaatteja tehtävään on. Tähän asiaan palaamme heti kun tilanne selkenee.
Joukkueen nettihanke etenee niin, että otamme lähiaikoina kokeilukäyttöön Gnistanin piirissä kehitetyn jalkkis.net-palvelun. Tästäkin tarkemmin lisää lähiaikoina. Kannattaa pysyä kanavalla. (Ja kommentoikaa nyt ihmeessä. Vai täytyykö järjestää kunnon provokaatio?)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
