Svedukampen ja muuta

Gnistanin viime torstaina Fair Paylla kaikin juhlallisuuksin järjestämä alle 15-vuotiaiden Ruotsi-maaottelu oli mukava kokemus. Pallopoikiemme lisäksi mukana hommissa olivat Päivi, Antti, Jaakko ja Björkka joka lievästä loukkaantuneisuudesta huolimatta suostui paarimieheksi (ilmeisesti p-kirjaimen väärin kuultuaan).

Pelin ainakin ajoittain kova vauhti ja parhaiden taitotaso olivat minulle vähän yllätyksiä. Tässä vaiheessa (14-15 vuotiaat) ei maajoukkuetasolla tosiaankaan oikein enää ole kyse pelkästä harrastuksesta, vaikka läheskään kaikki nyt kentällä olleet eivät toki välttämättä varsinaista ammattilaisuraa teekään. Suomen kahden ensimmäisen maalintekijän, Nikolai Alhon ja Kevin Mombilon nimet kannattaa kuitenkin laittaa jo nyt muistiin.

Pallopoikaehdokkaita oli kentällä paikalla alusta asti 13. Palloliiton edustajan ilmoitettua tarvittavaksi määräksi tasan kymmenen, epäkiitolliseksi tehtäväkseni jäi jättää kolme varta vasten paikalle ajoissa ilmaantunutta, motivoitunutta kandidaattia tällä kertaa ilman töitä. Valintaan ei tällaisessa tilanteessa oikein tarjoudu muita kriteereitä kuin sattuma, ja niinpä jaoin pallopoikapaidat kymmenelle ensimmäiselle rivissä istuneista pojista. Tämä tietenkin harmitti valitsematta jääneitä, mutta en vieläkään keksi, miten muuten tuon tilanteen olisi voinut hoitaa. Toivottavasti mahdollisuus katsella hienoa matsia hyviltä paikoilta katsomosta lohdutti vähän. Lupaan yrittää ottaa tämänkertaiset huonotuuriset huomioon seuraavassa vähänkään vastaavassa tilanteessa.

Piirisarja on nyt sitten kaikkien 96-joukkueidemme osalta paketissa. Ranskan viimeinen peli oli tasainen ja pomppuiselle Johanneksen kentälle tyypillisen hankala vääntö HIFK socceria (miksihän niiden nimi on amerikaksi?) vastaan. Omaan päähän syntyi pari helppoa maalia sillä aikaa kun ihmettelimme niitä pomppuja. Onneksi poikien pelihuumori kuitenkin riitti kahteen tasoitukseen (Panun hieno syöttö Ilmarille boksiin, Immun veivaus ohi maalivahdin ja viimeistely; Panun korkea kaari yläriman alle puolesta kentästä). Pelin viimeinen neljännes käytiin lisäksi täysin vastustajan kenttäpuoliskolla, mutta voittoa ei tällä kertaa ihan pystytty rypistämään.

Saksan viimeinen ottelu (jota en taaskaan ehtinyt näkemään) oli kuulemma tiukka puolustustaistelu (vastassa yksi lohkon selkeistä kärkijoukkueista), joka päättyi onnellisesti 1-0 -voittoon. Maalin edessä tarkkana oli tällä kaudella toistamiseen Juuso.

Englanti lopetti kautensa vasta kuluneella viikolla HJK Laajasalon vieraana Herttoniemessä. Sää oli vielä onneksi (kentän vedenimemiskyvyn tietäen) aurinkoinen ja lämmin ja poikien pelisuoritus oikeinkin kelvollinen. Alun takaiskusta huolimatta taitotasomme riitti pelin hallintaan suurimman osan ajasta. Chomin kaksi viimeistelyä läheltä, Miksun ohjaus pitkästä keskityspallosta ja Ilmarin hieno soolomaali riittivät takaamaan hyvät fiilikset päättyneestä kaudesta.

Kuulin tänään Eskolta, että uusi vastuuvalmentajamme on nyt varmistunut. Keskusteluja käytiin ilmeisesti välillä useammankin kandidaatin kanssa, mutta lopputulos oli varmasti joukkueen kannalta mahdollisimman hyvä. Tervetuloa, Sipi.