On satanut, paistanut, tuullut, ukkostanut ja sitten ei. Säistä riippumatta piirisarjan kotimatsien tuominen FPA:lle on tehnyt katselemisesta entistä paremman kokemuksen, varsinkin kun parhammillaan pari kertaa on pelattu kahta peliä (Siniset ja Keltaiset) yhtäaikaa.
11-peleissä on toistaiseksi hävitty, mutta edistyksen merkkejä on. Treeneissä ja monissa peleissä on pidetty teemana pallon pitämistä omalla jengillä ja sitä, että syötöillä on oltava selkeä, riittävän helppo kohde. Tämä alkaa väläyksittäin näkyä. Maalinteko isolla ei kyllä vielä oikein ole hahmottunut, eikä senkään takia tällaisia osata voittaa. Tomi tuntuu koko ajan korostavan, että tässä vaiheessa menossa on ison kentän harjoitteluprojekti eikä tuloksia kannata pahemmin muistella. Hyvä niin, toivottavasti kenenkään motivaatio ei hupene näihin iltoihin.
Keltaisten peleistä olen nähnyt pari kotiottelua, viimeksi tänätorstaisen 5-2 voiton. Joukkue on omassa lohkossaan nyt ysikuutosista menestynein. Olin Sipin kanssa samaa mieltä, että Jegorin peli näytti hienolta.
Sinisillä puolestaan maalinteko ja hyökkääminen ylipäänsä on ollut ajoittain hyvällä tolalla. Torstaina paikkoja oli paljon enemmän kuin ne viisi, joista viimeistely onnistui. Toisaalta sitten puolustussuntaan annettiin koko joukkueen voimin tasoitusta saman verran, joten talteen jäi vasta kauden toinen piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti