
Pelkäksi käsien pyörittelyksi tämä ei kuitenkaan jäänyt. Maanantain hangilla harjoiteltiin pitkiä syöttöjä, ensin paikaltaan ja sitten kaverin tiputuksesta. Lopuksi pelattiin ylivoimapienpeliä.
Taas kerran osoittautui, että yksinkertaiselta kuulostavassa harjoituksessa (nyt siis suora syöttö paikallaan olevalla pallolla) haaste piilee läsnäolon ja keskittymisen vaikeudessa. Pitkäkään tähtäily ei välttämättä estä pallon karkailua tai liian hiljaista/kovaa syöttöä (vaikka samalle pelaajalle vastaava syöttö pelitilanteessa olisi rutiinia). Samantapainen vaikeus pallon hallinnassa näkyi ainakin jälkimmäisen ryhmän pienpelissä silloin kun palloa pitävän joukkueen miesylivoima oli iso. Kun puolustajia lisättiin, harkinta-aika väheni ja pallon kanssa tehdyistä ratkaisusta tuli parempia!
Minusta selitys tähän saattaisi olla joku flow:n tapainen ilmiö: optimaalinen suoritus syntyy kun suorituksen haastavuustaso taitoihin nähden on optimaalinen ja tekijä paneutuu siihen tosissaan. Pitkä, suora ja sopivalla voimalla annettu syöttö on tietysti sinänsä hyvinkin haastava tehtävä, mutta luulen että futisjunnut eivät sitä sellaiseksi koe, koska jalkapallossa kilpailulliset haasteet liittyvät yleensä pelitilanteisiin.
Keskiviikon salivuorot alkoivat reaktio- ja ketteryysharjoituksilla, joihin liittyi kilpailullinenkin puoli. Noin 15 metrin spurtteihin lähdettiin näkö- tai kuulohavaintojen perusteella erilaisista asennoista (seisaaltaan, istumasta, makuulta, kyykystä) erilaisia temppuja (360-hyppy, kierähdys, kuperkeikka, pukkihyppy) tehden. Toiminta oli suhteellisen tehokkaan näköistä huolimatta siitä että molemmilla ryhmillä alun vauhdikkuus vähän purkautui lopussa suunsoitoksi. Jälkimmäisessä ryhmässä näettiin muutamia hienoja omien ennakkokäsitysten ylityksiä, kun pukkihypyt ym. onnistuivat alkuepäilyistä huolimatta.
Tällä viikolla (2) treenataan vielä perjantaina totuttuihin aikoihin, ensi viikollahan vuorot sitten vaihtuvat. Lauantaina kello 17-18 on osalla pojista treenipeli FPA:lla Valttia vastaan. Kannattaa tulla katsomaan ja kannustamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti